Jännittää. Huomenna se sitten sitten alkaa. Suuri WAI-OU. Tuo mystinen seikkailu, jonne ihmiset astuvat sisälle toiveikkaina ja innostuneina putkahtaakseen toisesta päästä pihalle kädessään tietoja ja taitoja erinäisistä asioista. Jotkut eivät koskaan pääse tuohon putkahtamis-vaiheeseen vaan jäävät systeemin sisään nauttimaan antimista. En tiedä vielä kumpaan itse tulen kuulumaan, mutta eipä se liiemmin haittaa. Nyt on tarkoitus mennä ja aloittaa ja nauttia joka hetkestä koska näitä hetkiä on odotettu. Todellakin odotettu.

 

Jännä ajatella että huomenna tutustuu ihmisiin joista ainakin osasta tulee pitkäkestoisia ja hyviä ystäviä, ja joiden naamoja joutuu väkisinkin tulevaisuudessa katselemaan vuodesta toiseen. Noh, ei pidä tuollaisia liikaa miettiä vaan pikemminkin fiilistellä ja nautiskella kaikista ja kaikesta mitä eteen tulee.

 

Opiskeluista sitten jatkossa lisää, nyt päällimmäisenä mielessä on eilinen muutto, täällä tavarapinojen keskellä palloilen ja tuskailen kaikkea tähän liittyvää. Kyseessä siis oli muutto yksiöstä kimppakämppään yhden entisen kämppiksen kaveriksi. Muuton suurimpana pontimena (ooh, tuohan on hienoin sana ikinä!) oli puhtaasti raha - nyt asuinkustannukset ovat satoja euroja vähemmän kuin yksiössä asuessa - mutta kyllä tämä muutenkin on huomattavasti persoonallisempi ja mukavampi paikka kuin edellinen asuntoni, tämä on ihanalla alueella Tuomiokirkon vieressä ja asunnon pohjaratkaisu takaa rauhan ja hiljaisuuden niitä kaivatessa ja kun oma huonekin on yli 20-neliöinen parvekkeineen niin tuntuu oikealta ratkaisulta. Ikkunat avautuvat idylliselle takapihalle ja matka tuonne koulullekin on huomattavasti lyhyempi kuin aiemmin. Muutenkin tykkään tästä kosken itäpuolen keskusta-alueesta vanhahkoine taloineen.

 

Niin, odottavissa tunnelmissa tällä hetkellä. Levylautasella pyörii The Monkees ja kädessä on kahvikuppi. Selän takana on laatikoita ja taas laatikoita, mutta on niitä tänään tullut purettuakin hyvin. Nyt sitten vaan huomista odottamaan!