Paljon on ehtinyt tapahtua edellisen blogi-merkinnän jälkeen; monia suuria asioita, suuria tunteita ja isoja askeleita on koettu ja otettu viime viikkojen aikana. Extreme Makeover työtä tekevästä kahdeksastaneljään-duunarista koulukirjoja läpikahlaavaan 24/7 -yliopisto-opiskelijaan on sujunut vauhdikkaan määrätietoisesti...
Työt ovat nyt sitten ohi. Melkein vuoden kestänyt viimeisin duunaripätkä päättyi viime viikon perjantaina hiukan haikein fiiliksin. Työ itsessään oli aika ns. paskaduunia, mutta työyhteisö oli mukava ja sitä jääkin kaipaamaan. Viime perjantaina tätä kärsimykseni loppua juhlistettiin ns. päiväkänneillä terassilla auringonpaisteessa ja oli kyllä hauskaa muistella kaikkia kommelluksia. Eipä näistä kommelluksista tässä sen enempää, hehe.
Nyt on myös uusi vuokrasopimus allekirjoitettu ja muuttoauto sekä hitosti laatikoita hankittuna ja tähän kaiken päälle tuleekin sitten kivasti tuo pakkailu, kun muutenhan ei tähän elokuun loppuun ole mitään muuta tullutkaan kehitettyä. Ootan kyllä innolla muuttoa – kämppis on kuitenkin vanha tuttu ja asunto on kaikinpuolin passeli itselle. Lähempänä myös yliopistoa ja ns. oikealla puolella tuota kaupungin halkovaa koskea. Hassua että tuolla asialla voi olla merkitystä, mutta kyllä sillä vaan on. Koko elämänsä kun on asunut tietyllä puolella koskea, niin ei ole vaan tuntunut samalta asua täällä toisella puolella nyt tätä viimeisintä vuotta.
Tämän viikon alkuosan vietin maalla mummulassa lueskellen ja fiilistellen ja uiskennellen ja tehden kaikkia pikkuhommia (ruohonleikkuu, tikkaiden naputtelu jne). Oli todella mukavaa ja virkistävää saada karistettua kaupungin hässäkät hetkeksi ja pidettyä sellainen ns. nollaushetken ennen syksyn hulinoiden alkamista. Tuli käytyä hyviä keskusteluja ja nähtyä muita sukulaisia ja viihdyttyä tuolla maaseudun rauhassa. Parasta.
Kerronpa teille vielä eilisestä.. Eilen tapahtui paljon isoja asioita. Niin, siinä pääpiirteissään eilinen.
Ei vaan, eilen kävin sitten teekkarihelvetissä hakemassa opintorekisteriotteen. Tiedättehän - sen paperin jonka avulla ahkera ja päämäärätietoinen opiskelija korvaa ja hyvittää seuraavaan kouluun mennessä vaadittavia opintoja. Noh, minun tapauksessani ei kumpikaan edellämainituista kriteereistä oikein täyty; ei ole ollut liikaa ahkeruutta vuosien varrella eikä liikaa päämäärätietoisuutta. Niinpä tuo mystinen paperilappu muuttui kultareunaisesta taivaslipusta lähes soft embon tasoiseksi pyyhintävälineeksi. Noh, leikki leikkinä ja kaikki opiskelu on plussaa jne, mutta edes tietotekniikan peruskurssia en saa hyväksiluettua yliopistolle koska sen suorittamisesta on liikaa aikaa.
Hervannasta palattuani menin yliopistolle ja hankin itselleni kirjastokortin yliopiston kirjastoon. Personal tutor -pariskuntani opasti yo:n tietotekniikan käytössä ja katsottiin heidän kanssa yhdessä kurssitarjontaa ja niinpä eilen sitten ilmoittauduin tenttiin! Menen ensi kuun alussa heti opintojen käynnistyttyä ensimmäiseen kirjatenttiini, kolmen kirjan paketista tentin kaksi kirjaa (Graham Meikle – Future Active, Pertti Lappalainen – Poliittisen tyylin taito) ja yhden käyn sitten luentosarjalla korvaamassa.
Hah mitä sanoja; ”kirjatentti”, ”luentosarja”, ”yliopiston kirjasto”. Tämä on nyt totista totta, siellä ollaan sisällä ja vaikka kuinka koko ajan päässä takoo ajatus siitä että joku sanoo ”ei” tai jossain suljetaan edessä ovi niin totuus on että niin ei vaan käy. Olen täysverinen osa tuota yhteisöä ja sen toimintaa ja opiskelua. Tuntuu hyvältä, tätä on odotettu.
Maanantaina sitten tietotekniikan pariin, huomenna kavereiden häihin levyjä soittelemaan. Hyvät ajat tulossa, sisäinen hangon keksi hymyilee kuten olettaa saattaa.
Over and out.
